Kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner piti 2.6.2010 perussuomalaisten eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoron, kun valtioneuvoston selontekoa kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta käsiteltiin palautekeskustelussa.

Paras-hanke kaikea muuta kuin paras!

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tarkoituksena on toimia nyt käsiteltävän selonteon mukaan kunnallisen kansanvallan lähtökohdista. Kuitenkin käytännössä palvelurakenneuudistuksen ydinongelma on ollut koko ajan se, että uudistus on tehty valtion ja ylikunnallisen hallinnon näkökulmasta. On ollut siis kyse vain kunnan taloudesta, asukasluvusta ja hallinnollisista rajoista kuntien välillä. Ei ole otettu riittävästi huomioon kuntien ja seudullisten alueiden asukkaiden taloudellisia ja yhteiskunnallisia eroja.

Paras-hankkeen taloudelliset tavoitteet voisivat toteutua paremmin, jos sille annetut säännöt eivät olisi niin tiukat. Kuntien välille on syntynyt vuosikymmenten aikana monenlaista yhteistyötä asukkaiden peruspalvelujen järjestämisessä. Esimerkkinä voidaan mainita sosiaali- ja terveystoimen palveluja ja koulutuksellista yhteistyötä, jota on järjestetty paljolti kuntayhtymien kautta. Nyt nämä vanhat ja hyvinkin toimineet yhteistyön rakenteet ajetaan alas. Selonteossa onkin esitetty paljon lukuja, jotka perustuvat lähinnä toiveajatteluun. Palvelurakenneuudistuksessa on keskitytty lähes pelkästään hallinnollisiin rakenteisiin. Palveluiden sisältö, laatu ja tuotantotapa ovat jääneet hyvin vähäiselle huomiolle.

Perussuomalaisten mielestä uudistuksessa on unohtunut se tärkein, eli pieni ihminen. Ei ole kysytty ja selvitetty riittävästi sitä, miten Paras-hanke vaikuttaa tavallisen suomalaisen elämään. Mistä hän saa tarvitsemansa palvelut ennen uudistusta ja sen jälkeen; paraniko palveluiden saatavuus vai ei? Entäpä millainen kustannusvaikutus uudistuksella on kunnalle ja veronmaksajille? Kuka asioista jatkossa päättää ja kuka on vastuussa tehdyistä päätöksistä, niin hyvässä kuin pahassa?

Tämänkaltaiset kysymykset ja se, että niihin osataan antaa vastaukset, kuuluvat erottamattomasti kansanvaltaan sellaisena kuten Perussuomalaiset sen näkevät. Valitettavasti tätä uudistusta on lähdetty tekemään ylhäältä alas eikä alhaalta ylös. Tämän seurauksena kaikissa Paras-hankkeen toiminnoissa näkyy valtiovallan suoranainen sanelupolitiikka, jonka vuoksi kuntien demokraattisilla vaaleilla valitut päätöksentekijät eli kunnanvaltuustot ja heidän edustamansa yksittäiset kuntalaiset on jätetty sivustakatsojiksi. Tietoa on vaikea saada ja salailun kulttuuri vahvistuu entisestään.

Harvassa ovat ne kunnat, joissa on järjestetty neuvoa-antavia kansanäänestyksiä tai kuntalaiskyselyitä Paras-hankkeen toteutuksesta, kuten Perussuomalaiset ovat vaatineet. Osassa valtuustot ovat juntanneet liitokset läpi pakon edessä maamme hallituksessa olevien puolueiden edustajien toimesta.

Perussuomalaisten mielestä vanhat puolueet ovat asettaneet kansan selkä seinää vasten. Pieniä kuntia on pakotettu kohtuuttomalta tuntuviin kuntaliitoksiin, kun niitä on liitetty merkittävästi suurempiin kuntiin. Näin on heikennetty oleellisesti myös kuntademokratiaa. Lisäksi on synnytetty useille alueille hallinnollinen tilkkutäkki, kun on muodostettu yhteistoiminta-alueita muiden kuntien kanssa.

Enemmän tai vähemmän vapaaehtoisten kuntaliitosten myötä kuntalaisten mahdollisuudet saada esimerkiksi tarvitsemiaan terveyspalveluja ovat heikentyneet palveluverkon karsinnan ja etäisyyksien kasvun takia. Tästä kehityksestä ovat kärsineet ennen kaikkea huono-osaiset, joiden mahdollisuudet hakeutua pitkän matkan takaa terveyspalveluiden pariin ovat erityisesti taloudellisista syistä heikentyneet. Myös valtiovalta on tunnustanut Paras-hankkeen epäonnistumisen tässä suhteessa. Mutta mikä on ollut Suomen hallituksen ratkaisu ongelmaan? Lisää tiedotusta kansalle. Hyvät ministerit, eiköhän se terveysaseman siirto tullut kuntalaiselle selväksi samalla, kun hän nyki tyhjän talon ovenripaa turhaan. Mitä hallituksen sitten pitäisi tehdä? Palauttaa tietysti palvelut sinne minne ne kuuluvat. Näin myös huono-osaisten kansalaisten sosiaalinen ja terveydellinen asema saataisiin paranemaan.

Selonteon väläytykset yhä uusien toiminta-alueiden alueellistamisesta kertovat omaa karua kieltään siitä, miten tätä uudistusta viedään eteenpäin yksi vaihe kerrallaan hivuttaen. Kun yksi päätöksenteon ja palveluiden osa-alue alueellistetaan, kohta vaaditaan jo seuraavankin, kyseiseen osa-alueeseen kiinteästi liittyvän osa-alueen alueellistamista.

Seuraava hallituksen tavoittelema askel lienee kuntapalveluiden laaja liikelaitostaminen ja yhtiöittäminen ja lopulta myynti niistä eniten tarjoavalle. Tulokset kunnan toimintojen yksityistämisestä voidaan ennustaa, sillä onhan silloin kyse usein liiketalouden ehdoilla toimivasta yksiköstä, jonka päätarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. On suuri ero sillä, tuotetaanko esimerkiksi terveyspalvelut nollatulokseen pyrkien kunnan omana työnä, vai saavatko kuntalaiset samaisia palveluita voittoa tavoittelevalta yritykseltä, joka maksattaa kulunsa ja niiden päälle asetetut voittotavoitteensa loppujen lopuksi kuntalaisen lompakosta.

Nyt kun palvelurakenteen uudistuksessa haetaan vain taloudellisia etuja, unohtuvat helposti käytännöllisyys- ja tarkoituksenmukaisuuskysymykset siitä, missä menevät uudistuksen rajat. Milloin valtiovalta on tyytyväinen uudistuksen lopputulokseen? Koska on saavutettu ne taloudelliset edut, joita tällä koko uudistuksella on lähdetty hakemaan? Emme usko, että koskaan.

Vaaleissa valittujen poliittisten päättäjien mahdollisuudet vaikuttaa oman kunnan tai kuntayhtymän asioihin ovat heikentyneet radikaalisti siellä, missä Paras-hankkeen mukaisia toimia on tehty.

Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita kahden kunnan työterveyshuollon tuore liikelaitostaminen. Kun päätöksiä liikelaitoksesta tehtiin, luvattiin, että se tuottaa ensimmäisen tilikauden aikana ylijäämää lähes 60 000 euroa, mutta tilinpäätös osoittikin alijäämää lähes 230 000 euroa. Nyt kukaan asiasta päättänyt ei halua ottaa vastuuta näistä veronmaksajille aiheutetuista suurista tappioista.

Kyseisen liikelaitoksen johtokunnan päätöksentekoon ovat osallistuneet vanhat vallankäyttäjät eli RKP, kokoomus ja SDP. Kaikki veronmaksajat kuitenkin vastaavat tämän liikelaitoksen viuluista, puoluekantaan katsomatta. Hyvällä syyllä voidaankin kysyä, voitaisiinko Paras-hankkeen tavoitteena olevat palveluiden kehittämiset toteuttaa nykyisten organisaatiorakenteiden puitteissa. Säästöjä jo toteutetut organisaatio- ja palvelurakenneuudistukset eivät ainakaan käytännön esimerkkien valossa ole tuoneet.

Ei saatu aikaiseksi Parasta, vaan saatiin tilalle ongelmia, jotka syövät kuntien budjetteja ja heikentävät kansanvaltaa. Valta Suomessa ei enää kuulu kansalle ja heitä edustaville valtuutetuille, vaan valta on siirtynyt talouselämän vaikuttajille ja sijoitusyhtiöiden johtomiehille sekä liikemiesten ja vanhojen puolueiden Hyvä Veli-verkostoille.